Olen just aloittelemassa valtuustotyötä, kuten niin moni muukin. Vaalien jälkeen on tapahtunut paljon.
Vaalituloksen poikimissa kokouksissa olen istunut lähes 40 tuntia. Varsinainen valtuustotyö on vasta alkamassa. Enin osa tuosta ajasta on kulunut poliittisten ryhmien välisissä istunnoissa, joita neuvotteluiksi kutsuttiin.
Aika vähän oli neuvoteltavaa, mutta paljon kinattavaa. Kaksi suurinta ryhmää, kokoomus ja demarit, oli keskenään sopinut, millä laskentamallilla paikat jaetaan. Tämän varmistivat ryhmien likaisen työn osaston vääntäjät. Avainpoliitikot pysyivät viisaasti kulisseissa.
Saimme eteemme suhteellisen monta valmista taulukkoa, joita kutsutaan suhteellisen vaalin taulukoiksi. Oikeudenmukaisia ne eivät ole.
Sain kuulla riittävän monta kertaa, että näin on toimittu aina ennenkin. Kaavamaiset taulukot siis takasivat näille kahdelle ryhmälle suhteettoman paljon paikkoja. Pieniä, alle neljän valtuutetun ryhmiä taulukko ei tunne lainkaan.
Valtuustopaikkoja menettänyt keskusta joutui kynsin hampain anomaan armopaloja, joita sai liian vähän. Siksipä yhden tiukan tilanteen ratkaisu oli lisätä sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenmäärää yhdellä, jotta keskustalle järjestyi sinne paikka.
Ilokseni havaitsin, että yhteistyö hieman pelättyjen perussuomalaisten kanssa sujui erinomaisesti.
Sain osallistua vakavahenkiseen keskusteluun, jossa piirua vaille yksituumaisesti vaadimme muutosta menneen kauden päätöksentekokulttuuriin. Sen pitäisi näkyä henkilövalinnossa. Valmistelevia kokouksia, seminaareja ja keskustelutilanteita on ollut vähän ja niitäkin on peruttu. Seinille menivät nekin puheet.
Näinhän ei saisi sanoa ääneen. Tapana ei ole ollut. Selväksi myös tuli, että poliitikon osaamista ei saisi koskaan kyseenalaistaa. Sain kuulla riittävän monta kertaa, että poliitikko on pätevä kaikkiin poliittisiin tehtäviin. Tajusin, etten osaa olla poliitikko.
Kokea sain myös jäsentenvälisen kisan hermostuneine lieveilmiöineen. Poliitikon pahin kilpailijahan istuu vierelläsi ja yrittää estää etenemisesi, koska hän kuvittelee olevansa sinua parempi. Tämmöinen kisa käydään vaalien jälkeen jokaisessa ryhmässä. Eräät hallitsevat sen fiksummin, eräät riitaisammin.
Puumerkkejä on piirretty jokaiseen mahdolliseen paperiin, ettei valtuuston vaalikokouksessa vain pääsisi tapahtumaan mitään yllättävää. Että vanhat saisivat jatkaa, koska nyt ovat edessä niin pahat ajat.
Näin voimme rauhassa syventyä valtuustokauden suurimman asian, uuden istumajärjestyksen saloihin. Ja jos siitä aikaa jää, voimme yhdessä päivitellä, miksi kunnallispolitiikka ei kiinnosta nuorisoa.
Veikko T. Valkonen
Kirjoittaja on keravalainen tiedotuspäällikkö ja vihreä kaupunginvaltuutettu.
Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 18.1.2013
