Vaalien jälkeen eletään kuntapolitiikassa hetkeä, joka vaikuttaa koko tulevan kauden suuntaan – paikkajakoneuvottelujen aikaa.
Tänä keväänä Keravalla on solmittu useampiakin vaaliliittoja, jotka tulevat vaikuttamaan neuvotteluiden lopputulemaan.
Yhteistyö on sujunut hyvässä hengessä, mutta yksi tekijä on noussut jälleen haastavaksi: sukupuolikiintiöt.
Kuntalain mukaan kunnallisissa toimielimissä, kuten lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa, on noudatettava sukupuolikiintiötä, jonka mukaan vähintään 40 prosenttia on oltava kumpaakin sukupuolta.
Tasa-arvon näkökulmasta kiintiöt ovat aikanaan olleet tärkeä keino. Niiden ansiosta myös naiset on saatu mukaan päätöksenteon pöytiin. Mutta nyt eletään toista aikaa.
Meillä Keravalla moni valtuustoryhmä on naisvaltainen, ja se näkyy myös vaalituloksissa: ääniharavoista suurinosa olivat näissä vaaleissa naisia.
Ongelmia syntyy, kun hyvin menestyneet ehdokkaat eivät mahdu merkittäviin paikkoihin kiintiöiden takia.
Vastaavasti vähemmän ääniä saaneet saatetaan nimittää keskeisiin rooleihin, koska heidän sukupuolensa ”täyttää vaatimukset”.
Demokratian keskiössä tulisi olla äänestäjien tahto. Kun valtuutetuksi valitaan, valitaan tehtävään luottamuksen perusteella.
Jos sukupuoli ohittaa äänimäärän valintakriteerinä, ollaan vaarassa etääntyä avoimen ja reilun demokratian periaatteista.
Tasa-arvo on yhä tärkeää. Mutta sen sijaan että turvaudumme enää pakollisiin kiintiöihin, meidän pitäisi keskittyä madaltamaan osallistumisen esteitä kaikille sukupuolille, ja kaikista taustoista tuleville ihmisille.
Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että paikat täytetään prosenttiluvuin, vaan sitä, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet tulla valituiksi osaamisensa ja luottamuksen perusteella.
Sunnuntaina neuvottelut jatkuvat, ja tavoitteena on, että paikkajakoon päästään toukokuun puoleen väliin mennessä.
Samalla nähdään, mitä paikkoja eri puolueet saavat ja miten sukupuolikiintiöt lopulta vaikuttavat lopputulokseen. Ja kuka päätyy kaupunginhallituksen korkeimmalle pallille.
Yksi asia on kuitenkin varma: äänestäjät ansaitsevat tulla kuulluiksi – ei vain vaalipäivänä, vaan myös paikkajakojen jälkeen.
Kolumni Keski-Uusimaassa 2.5.2025
