Ihmisen hyvinvointi on täysin riippuvainen muun luonnon hyvinvoinnista. Emme saa käyttää muuta luontoa harkitsematta, vaan meidän täytyy vaalia kaikkien ekosysteemien elinvoimaisuutta. Meidän tulee taata monimuotoiset luonnonympäristöt myös lastemme lapsille. Siihen voimme vaikuttaa päätöksillä, joita teemme nyt.

Luonnonympäristössä oleskelu laskee tutkimusten mukaan verenpainetta, vähentää stressihormonien eritystä ja parantaa ihon ja suoliston mikrobikantaa (Haahtela ym, Tyrväinen ym). Se ehkäisee allergioita, atopiaa ja astmaa sekä parantaa mielen oireita ja elvyttää stressistä. Luontoyhteyden lisäämisen on todettu vähentävän kokonaiskuolleisuutta (Rojas-Reuda ym., meta-analyysi), ja se voi vaikuttaa positiivisesti sydän- ja verisuonisairauksiin.

Koronavuosi on tehnyt näkyväksi, miten olennaisen tärkeä lähiluonto on. Retkipaikoilla on ruuhkaa ja olemassa olevat retkeilymaastot kuluvat runsaassa käytössä. Tarvitaan lisää monimuotoisia ja helposti saavutettavia luonnonympäristöjä, mutta niitä ei polkaistakaan tyhjästä. Vanha ja luonnontilainen metsä elvyttää tutkimusten mukaan paremmin kuin nuori talousmetsä (Simkin ym), mutta matka talousmetsästä monimuotoiseksi kestää ainakin ihmisiän.

On siis syytä tehdä kaukokatseisia ratkaisuja. Tuusulan valtuuston päätös luopua avohakkuista ja lisätä suojelualueita kunnan metsissä on askel oikeaan suuntaan. Keravalla valmisteilla olevalla viherkaavalla pyritään turvaamaan monimuotoisia luonnonympäristöjä kaikkialla kaupungissa.

Monimuotoisuuden lisäämiseksi kunnan tulee rajoittaa hoitotoimia puistometsissä vain välttämättömään. Metsä selviää kyllä hyvin ilman ihmisen hoitoakin, mutta ihminen ei voi hyvin ilman elinvoimaisia metsiä. Metsien yhtenäisiä kokonaisuuksia tulee suojella, koska lajien geeniperimän riittävä vaihtuvuus on olennaista ekosysteemien kestävyyden kannalta.

Kunta voi luopua budjetissaan metsistä saatavan taloudellisen tuoton tavoittelusta kokonaan, kuten monissa kaupungeissa on jo tehtykin. Metsistä saatavan terveyshyödyn arvoa voidaan pitää tärkeämpänä kuin puun myyntiä, joka monesti on vähämerkityksinen kunnan budjetissa.

Kunta ja yksityiset maanomistajat voivat saada Metso-ohjelmasta korvauksen suojellusta alueesta. Kunta voi auttaa ja tukea maanomistajia tässä prosessissa ja yhteistyön tuloksena voidaan saada laajempia yhtenäisiä kokonaisuuksia suojelun piiriin.

Metsälehden mukaan 2,9 % koko Suomen maa-alasta on luonnontilaista metsää, kun metsiä kokonaisuudessaan on 74 % maa-alasta. Monimuotoisuudessa on siis paljon parantamisen varaa.

Vaikutetaan siihen mihin voimme: taataan monimuotoiselle luonnolle paikallisesti mahdollisimman hyvä elinvoima ja suojellaan samalla omaa ja läheistemme terveyttä sekä nyt että tulevaisuudessa.

Hanna Rintala, LL, yleislääkäri, Tuusulan vihreiden puheenjohtaja
Liisa Hyttinen, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja, kaupunkikehitysjaoston varapuheenjohtaja (vihr.), Kerava


Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 23.2.2021