Kuva: Unplash
Kirjoitukseni inhimillisestä kunnasta ja epätasa-arvoisuuden tasoittamisesta julkaistiin tänään Keski-Uusimaassa 👇🏻
Inhimillinen kunta tasoittaa epätasa-arvoisuutta
Jos elämää katselee pelkästään omasta tasapainoisesta etuoikeutetun kuplasta, voi helposti elää siinä käsityksessä, että elämä on täynnä valintoja, joista yksilö vain napsii itselleen mieluisimmat ja näin on täysin vastuussa siitä, mitkä valinnat omassa elämässä vallitsevat. Tällaisessa ajatusmallissa alkoholismi on valinta, tulotaso on valinta, koulutus on valinta, elintavat ovat valinta ja niin edelleen.
Mutta entä, jos vaihtoehtoja ei ole? Jos kasvat syrjäseudulla eikä koko koulutuskirjoa ole saatavilla. Jos kasvat perheessä, jossa on alhainen tulotaso tai alkoholiongelma eikä koulutuksen hankintaan ehkä osata tai pystytä kannustamaan. Jos kehnoista olosuhteista johtuen päädyt yhteiskunnan normin laitamille eikä sinulla ole välineitä tai taitoa auttaa itseäsi. Jos sairastut ja menetät työkyvyn etkä pysty elättämään itseäsi. Näitä jossitteluja voisi jatkaa vaikka kuin. Ovatko nämä kaikki yksilön omia valintoja? Onko yksilö näistä kaikista yksin vastuussa? Pitäisikö hänen vain reipastua ja ottaa itseään niskasta kiinni?
Ei pitäisi! Inhimillisyys on sitä, että heikompaa autetaan. Sinä voit olla tänään avun tarpeessa ja minä huomenna – kukaan ei tiedä. Vaikka Suomessa on periaatteessa kaikilla samanlaiset mahdollisuudet onnistua ja menestyä, asia ei ole näin mustavalkoinen. Meillä on rakenteellista epätasa-arvoisuutta, joka perustuu esimerkiksi juuri asuinpaikkaan tai perhetaustaan. Meillä on ajatusmallien ruokkimaa epätasa-arvoisuutta, joka perustuu sille, että paremmista lähtökohdista tulevat automaattisesti ajattelevat, että kaikilla muilla on yhtä hyvät lähtökohdat kuin heillä, ja huonommin pärjäävät ovat vain itse tehneet huonoja valintoja.
Kunnan vastuulla on tasoittaa tätä epätasa-arvoisuutta ja auttaa heikommassa asemassa olevia kuntalaisia. Tarjota palveluita, kun mieli tai fyysinen terveys järkkyvät. Tarjota koti ja perustoimeentulo, kun itsellä ei ole siinä hetkessä eväitä niitä järjestää. Tarjota apua, kun päihteet vievät elämänhallinnan. Tarjota koulutusta missä elämänvaiheessa tahansa. Olla inhimillinen kunta.
Minna Kivimäki
