Laura Tulikorpi on keravalainen Vihreä kansanedustajaehdokas. Istahdimme Lauran kanssa juttelemaan hieman hänen taustastaan sekä poliittisesta näkemyksestään ja vaaliteemoistaan.
Kuka oikein on Laura Tulikorpi?
Olen taustaltani kasvatustieteilijä ja olen tehnyt pitkän uran luokanopettajana. Opettamisen lisäksi olen toiminut vuosia kehittämistehtävissä sekä työyhteisöjen ja esihenkilöiden kouluttajana. Nykyisin toimin myös yrittäjänä urheilijoiden psyykkisen valmennuksen ja työhyvinvointikoulutusten parissa.
Perheeseen kuuluu mies ja kaksi teini-ikäistä lasta sekä Hemmo-kissa.
Millainen poliittinen urasi on tähän saakka ollut ja miksi päätit nyt lähteä kansanedustajaehdokkaaksi?
Olen luonteeltani kehittäjä ja aloin olla turhautunut vaikutusmahdollisuuksiini kehittää opetusalaa sisältä päin. Niinpä lähdin ehdolle viime kuntavaaleihin, ja menestystä tulikin. Aluevaaleihin lähtemisen koin oikeastaan velvollisuudeksi Keravan sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana. Sain Vihreistä kolmanneksi eniten ääniä ja olen ainoa keravalainen Vihreä aluevaltuutettu. Toimin Vihreän aluevaltuustoryhmän puheenjohtajana ja lähidemokratia- ja osallisuuslautakunnan varapuheenjohtajana.
Eduskuntavaaleihin lähtöä mietin pitkään. Olen sellainen, että se mihin ryhdyn, se tehdään täysillä ja arvasin, etten tule päästämään itseäni helpolla. Päätökseen vaikutti merkittävästi se, että niin moni uskoo minuun ja tekemiseeni. Koen vahvasti velvollisuutta ajaa Vihreitä arvoja tässä ajassa, jota nyt eletään.
Minkä näet tärkeimmäksi tehtäväksesi kaupunginvaltuutettuna ja toisaalta myös aluevaltuutettuna?
Alunperin lähdin ehdolle kasvatuksen, koulutuksen ja keravalaisten hyvinvoinnin puolesta. Kaupunginvaltuutettuna olen kiinnostunut isosta kuvasta ja erityisesti olen tehnyt töitä sen eteen, että päätöksenteko olisi pitkäjänteistä, ennakoivaa ja että päätösten vaikutuksia arvioitaisiin etukäteen. Toinen paljon töitä teettävä asia on kaupunkimme strategian ja erilaisten ohjelmien, kuten llmasto-ohjelman, tavoitteiden toteuttaminen. Haluan myös edistää toimintakulttuuria, jossa kaupunkilaisia kuunnellaan aidosti ja päätöksenteko olisi avointa.
Alueella asukkaiden ja työntekijöiden osallisuudessa ja vaikutusmahdollisuuksien parantamisessa riittää yhtä lailla töitä. Tällä hetkellä asukkaiden ja työntekijöiden tietotaitoa ei vielä osata hyödyntää tarpeeksi. On hyvinvoinnin kannalta todella tärkeää, että saat vaikuttaa itseäsi koskeviin päätöksiin tai työsi kehittämiseen.
Aluevaltuutettuna teen töitä myös sen eteen, että yhteistyö Keravan kaupungin kanssa olisi mahdollisimman sujuvaa. Molempien vastuulla on edistää asukkaiden hyvinvointia. Tavoitteena tulee olla ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden hoitaminen kokonaisuutena, ei erillisinä sektoreina.
Mitkä eduskuntavaaliteemojasi ja mihin tulisit keskittymään, jos tulisit valituksi?
No ilman muuta se, että korkeatasoinen kasvatus, koulutus ja tutkimus ovat Suomen pärjäämisen elinehto. Koulutuksella rakennetaan kestävää tulevaisuutta, eikä siitä saa leikata euroakaan, pikemminkin päinvastoin! Tarvitsemme osaajia ekologisesti kestävän hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Koulutus ja riittävä tuki jokaiselle lapselle ja nuorelle ovat välttämättömiä. Eriarvoistuminen on saatava pysäytettyä ja jokaiselle on taattava parhaat mahdolliset eväät saavuttaa oma potentiaalinsa. Koulutus suojaa tutkimusten mukaan myös mielenterveysongelmilta.
Työllisyysasteen kasvattaminen on ehdottoman tärkeää Suomen talouden kannalta, ja siihen tarvitaan koulutuksen lisäksi myös työperäistä maahanmuuttoa. Sosiaaliturva kaipaa totaalisen remontin, ja kannustinloukkuja tulee purkaa.
Talouden tasapainottaminen on tehtävä reilusti, hyvinvoinnista tinkimättä ja luonnon kantokyky huomioiden. Luonto pärjää ilman ihmistä, mutta me emme pärjää ilman luontoa. Ilmastotavoitteista ei voi tinkiä ja hiilineutraalisuustavoitteen eteen on tehtävä paljon töitä. Talousjärjestelmää oon uusittava siihen suuntaan, että verotusta kiristetään siellä, missä tuotanto kuormittaa ympäristöä ja kevennetään siellä, missä toimitaan kestävästi. Tätä kautta työn verotusta voitaisiin keventää.
Yksi tärkeä asia on kehittää uudenlaisia mittareita BKT:n rinnalle. BKT ei enää oikein kerro yhteiskuntamme hyvinvoinnista ja se ohjaa taloutta väärään suuntaan. Rinnalle tarvitaan kestävää talousajattelua ja uusia hyvinvoinnin mittareita niin ihmisille kuin luonnolle.
Kaikilla päätöksenteon tasoilla haluan edistää tutkittuun tietoon perustuvaa politiikkaa. Päätökset eivät voi perustua vain mielipiteisiin, ja päätösten vaikutuksia tulee arvioida huolellisesti ennakkoon.
Puhut paljon koulutuksen resurssien turvaamisesta. Mistä rahat siihen otetaan?
Suomi on jäänyt koulutuksen resursoinnissa kauas pohjoismaisista verrokkimaista, ja korkeakoulutettujen määrässä olemme tippuneet Chilen ja Turkin väliin. Koulutuksen rahoitus on jämähtänyt 1990-luvun leikkausten jälkeen melko vakiintuneelle tasolle välillä vähän nousten ja välillä taas laskien. Nykyinen hallitus taittoi tällä hallituskaudella laskun jälleen pieneen, korjaavaan nousuun.
Koulutuksen rahoitusta pitäisi tarkastella yli hallituskausien ja rahoituksen nostamiseksi pitää laatia pitkäkestoinen rahoitusohjelma. Kokonaisuudessaan koulutuksen osalta puhutaan noin kahden miljardin jälkeenjääneisyydestä. Koulutus on investointi, ja sen rahoituksen vahvistaminen on arvovalinta. Koulutuksen järjestäjien näkökulmasta rahoituksen on oltava vakaata ja ennustettavaa.
Toisaalta tulisi voida ohjata opetukseen tarkoitettuja valtionosuuksia juuri opetukseen. Nythän rahaa ei ole korvamerkitty opetuksen järjestämiseen ja tämä aiheuttaa esimerkiksi sitä, ettei erityisopetuksen resurssit todellakaan toteudu yhtä laadukkaasti joka kunnassa.
Olet myös ratkaisukeskeinen valmentaja. Millaista hyötyä näet siitä osaamisesta mahdollisessa eduskuntatyössä?
Koulutustaustani on antanut hyvät eväät politiikkaan. Olen hyvä kuuntelija ja keskustelija. Toisten kannustaminen ja hyvän näkeminen muissa lisää hyvää kaikille. Ratkaisukeskeisyys auttaa jäsentämään isoja kokonaisuuksia, ja ison kuvan näkeminen onkin vahvuuteni. Vaikka politiikka on usein ongelmakeskeistä, pitää aina muistaa pohtia, mikä on se toivottu lopputulos ja mikä olisi ensimmäinen askel sitä kohti. Muutosprosessit ovat tosi hitaita, ja vaatii kykyä nähdä edistymistä, jotta ei vaivu epätoivoon.
Hyvään lopputulokseen ei päästä väittelyllä vaan taidokkaalla keskustelulla.
* * * * *
Teksti on poiminta Vihreä Kerava 2023-lehdestä.
Haastattelijana toimii Minna Kivimäki.
