Syksyllä 1984 Keravan kunnalliselämässä syntyi uudenlaista kohinaa. Kunnallisvaalit olivat tulossa ja niihin uutena tähtäsi omalla listallaan Keravan vihreät. Siihen valmistauduttiin huolella ja vaaliohjelma julkistettiin jo keväällä. Tämä aiheutti muissa, ns. vanhoissa puolueissa hätää ja huolta.
Taustalla olivat Keravan Ekokerhon ja Keravan Joki-yhdistyksen aktiivit, jotka yhdistivät voimansa ja keräsivät kunnallisvaaleihin tarvittavat nimet ja perustivat Keravan vihreät -ryhmän.
Kunnallisvaaleja Ekokerho petasi jo 23.4.1984 järjestämällä Vihreän illan. Sinne kunnallispoliittisia ajatuksiaan saapui esittämään nuori vihreä ajattelija Pekka Haavisto. Sen jälkeen Pekka on ollut tuttu kasvo Keravalla vihreiden tilaisuuksissa ja vaaliteltoilla.
Julkinen keskustelu piristyi ja vihreitä asetettiin oikeisto-vasemmisto-akselilla milloin mihinkin paikkaan. Vihreä liike oli valhe, vaara ja uhka. Se oli vapaana puolueiden kahleista, villinä vihreän Keravan puolesta. Silloiset toimintamme käynnistäjät eivät vähästä hätkähtäneet. Uskoivat asiaansa ja saivat heti kaksi vihreää Keravan valtuustoon. Vaalibudjetti oli peräti kaksituhatta markkaa, nykyrahassa kolmisensataa euroa.
Kun vaalit oli käyty, muiden puolueiden huoli vain voimistui: tuo uusi piskuinen vihreiden ryhmä olikin valtuustossa vaa´ankielenä. Siitä muodostui vihreille ensimmäinen valttikortti. Vaalien jälkeisissä paikkaneuvotteluissa vihreät saivat myös yhden paikan kaupunginhallitukseen!
Niidenkin vaalien ääniharava oli muuten demareiden Markku Liimatainan, joka keräsi 566 ääntä. Hän oli kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Demarit panostivat niihin vaaleihin erittäin paljon ja vaalien lopputulos oli heille pettymys – ei yhtään lisäpaikkaa. Liimataiselle Vihreiden kaksi valtuustopaikkaa oli suuri yllätys, kertoi paikallislehti.
Keravalaiset valitsivat valtuustoon vihreiden listalta Kyllikki Holopaisen ja Erkki Eskolan. Neuvottelujen jälkeen kaupunginhallituksen jäsenenä aloitti Kalle Kuittinen, joka tunnetusti ei kuvia kumarrellut.
Ensimmäiset kannatusmaksut 31.8.1984 jälkeen tulivat kaikkiaan 45 keravalaiselta. Puolueveroja alkoi tulla yhdistyksen tilille 25.3.1985 alkaen. Niitä toivat kaikkiaan kymmenen aktiivia, jotka olivat valittuina kaupungin eri elimissä.
Tammikuussa 1989 nimi muuttui Vihreä Kerava – yhdistykseksi. Puolueveroa saatiin jo 21 aktiivilta.
Vaaliohjelmat painottuivat vahvasti ympäristön- ja ilmastonsuojelulle – asioille, jotka nyt ovat kovaa faktaa koko maailmassa. Myös kaupungin kasvun hillitseminen oli vahvasti esillä.
Mielenkiintoisen väriläiskän yhdistyksen alkuvaiheeseen toi tieto, että hieman ennen vaaleja 17.9., oli vihreän ryhmittymän rinnalle yhdistysrekisteriin rekisteröity Keravan Vihreät ry. Sen puheenjohtajaksi oli merkitty Veikko Terrihauta, entinen demari, joka kuului Keravan kaupunginvaltuustoon yhden kauden sos.dem.-ryhmästä erotetuissa viitosissa. Se naula ei vetänyt ja vähin äänin Terrihaudan viherpesu haudattiin.
Neljän vuoden kuluttua olivat jälleen vaalit. Vihreät saivat ryhmäänsä yhden lisäpaikan, kun Pirjo Manninen valittiin valtuustoon. Kalle Kuittinen piti sanansa yhden kauden lupauksellaan eikä ollut 1988 vaaleissa ehdolla eikä halunnut jatkaa kaupunginhallituksessa. Ehdokaslistalle tuli Kallen vaimo Berit Kuittinen, joka edelleenkin osallistuu mm. vaalitoimikuntien toimintaan.
Näinä alkuvuosina Keravan Vihreät sai hyvän pohjan tulevien vuosien toiminnalleen. Valtuusto- ja lautakuntatyöskentely on aina kiinnostanut ja ehdokaslistoilla on ollut osaamista ja monen alan asiantuntijoita. Varsin nopeasti vihreät kehittyivät yleispuolueeksi niin valtakunnassa kuin Keravallakin.
Keravalla vihreät on ollut parhaimmillaan kolmanneksi suurin puolue. Nyt valtuutettuja on 7 ja ryhmä on neljänneksi suurin. Ryhmä on aina ollut rohkea ja tunnollinen, perusteellisesti asioihin perehtyvä vastuunkantaja ja yhteistyökumppani.
Onnea 40-vuotias Keravan Vihreät!
teksti:
Veikko T. Valkonen
Kirjoittaja on Keravan Vihreiden pitkäaikainen luottamushenkilö
* * * * *
Teksti on poiminta Vihreä Kerava 2024- lehdestä.
