Niinä vuosina antoi
hallitus käskyn
jokaisen kansalaisen
olla työkykyinen.
Riippumatta
tuen tarpeesta,
elämäntilanteesta
tai diagnooseista.
Sillä säästää täytyi.
Samoihin aikoihin
kouluissa kaivattiin
karsittuja käsipareja ja seiniä,
pienluokkia ja pyörimättömiä pöytiä.
Lasten edunmukaista pysyvyyttä.
Mutta säästää täytyi.
Seisoivat pyöreät palikat käsissään
kulmikkaiden aukkojen äärellä
niin aikuiset kuin lapsetkin.
”Sopeutumisvaikeuksia” todettiin.
Olisi pitänyt pystyä,
kun täytyi.
Ja ne vietävät hyvinvointialueet!
Eivät karsimalla kasvaneet,
ei saksimalla suurentuneet
tunnit eikä tonnit.
Vaikka nimenomaan määrättiin.
Munikaa kukot,
kun käskettiin!
Evätty oikeus onnistua,
osa lasten on lannistua?
Ahdistus puristaa nyrkit ja rintaa.
Kun kiristää maailman mahdottomaksi.
Plus miljardista saadaan miinus kaksi.
Mietittiinkö säästöjen todellista hintaa?
Nyt uupumus ja kyynisyys kukoistavat.
Tulevaisuus ja lähimmäinen pelottavat.
Olisiko aika vaihtaa suuntaa?
Emmi Kauppinen
kuntavaaliehdokas (vihr.)
Teksti on julkaistu Keski-Uusimaan mielipidepalstalla 5.2.2025
