Vihreät haluavat tieteen takaisin päätöksenteon keskiöön
Eduskuntaan pyrkivä Mari Kauhaniemi: pysäytetään eriarvoistuminen!
Mari Kauhaniemi haluaa nostaa tieteellisen tiedon arvostusta päätöksenteossa. Hän näkee, että viime vuosina asiantuntijoiden ja tutkitun tiedon rooli lainsäätäjien työssä on heikentynyt. Lisäksi tieteen, tutkimuksen ja ammattiosaamisen laatu kärsivät istuvan hallituksen tekemistä koulutusleikkauksista. Näiden vaikutukset ovat odotettavissa lähitulevaisuudessa.
Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto on samaa mieltä ja näkee korkean osaamisen tason yhtenä Suomen pärjäämisen kulmakivenä: ”Olen huolissani siitä, miten vähän tieteeseen ja tutkimukseen panostetaan tämän päivän Suomessa. Meillä ei ole suuria luonnonrikkauksia, maa on kylmä ja väkeä vähän. Ainoa millä pärjäämme tulevaisuudessa, on oma osaamisemme”, Haavisto toteaa.
Kauhaniemeä huolestuttaa myös se, kuinka tutkitun tiedon merkitys ihmisten arkisissa valinnoissa heikkenee. Yhtenä esimerkkinä tästä on Suomessa ja Euroopassa viime vuosina levinnyt rokotevastaisuus: ”Tieteen aseman heikentymisestä kertoo se, että ero tutkitun tiedon ja kokemustiedon välillä on hämärtynyt. Ne molemmat ovat arvokkaita ja voivat täydentää toisiaan, mutta vain tieteellinen tutkimus voi tarjota yleistettävissä olevia faktoja. Tieteessä päätelmät tehdään riittävän kattavasta ja laadukkaasta aineistosta ja erilaisten muuttujien vaikutukset arvioidaan. Kokemusperäinen tieto taas on yksittäisten henkilöiden omista arjen kokemuksistaan ammentamaa tietoa.”
Tieteen aliarvostus näkyy myös suhtautumisessa ilmastonmuutokseen. Moni päättäjäkään ei ymmärrä sen laajuutta ja vakavuutta, suree Haavisto: ”Vaikka maailman johtavat ilmasto- ja luonnontieteilijät ovat kertoneet, mihin ilmastonmuutos ja kuudes sukupuuttoaalto voivat johtaa, näitä varoituksia ei aina oteta päätöksenteossa huomioon. Se on lyhytnäköisyyttä – ”meidän jälkeemme vedenpaisumus”.
Myös Kauhaniemeä huolettaa millaisen perinnön jätämme nuorille sukupolville. Pahimmillaan ilmastomuutos tulee aiheuttamaan suurta inhimillistä kärsimystä. ”Kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma maksaa, mutta jos sitä ei tehdä nyt, hinta on tulevaisuudessa vielä korkeampi ja sen maksavat meidän lapsemme.”
Millaisin keinoin Suomi voisi edistää ilmastonmuutoksen aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen ehkäisyä eri puolilla maailmaa?
”Ilmastonmuutoksen torjumisen pitäisi olla tärkeimmällä sijalla myös Suomen kehitysyhteistyössä. Viime vuosina on Suomen kehitysyhteistyötä leikattu, ja se on vähentänyt myös Suomen ilmastoprojekteja maailmalla. Näin ei saa jatkua”, linjaa Haavisto.
”Ilmaston lämpenemistä on ehkäistävä laajasti kansainvälisellä yhteistyöllä. Lisäksi Suomen on oltava eturintamassa edistämässä pärjäämistä ja hyvinvointia niillä alueilla, joita muutos kohtelee kaikkein rajuimmin”, lisää Kauhaniemi.
Haaviston mielestä myös liike-elämän kautta voidaan vaikuttaa: ”Suomalaisilla innovaatioilla ja talouselämämme osaamisella on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjumisessa. Ilmastohankkeiden määrä maailmalla kasvaa, ja suomalaiset yritykset voivat olla tässä trendissä mukana.”
Osaamisen tason säilyttäminen ja nostaminen vaativat sekä Haaviston että Kauhaniemen mielestä ripeitä toimia koulutuspolitiikkaan. He nostavat esiin erityisesti koulutuspolun suuren merkityksen eriarvoistumisen torjunnassa.
Kauhaniemi toteaa, että lasten hyvinvointiin on panostettava jo ensimmäisten elinvuosien aikana: ”Varhaiskasvatuksen merkitys on erityisen tärkeä, koska siinä vaiheessa on parhaat mahdollisuudet estää syrjäytymisen kierteen alkaminen. Kaikki koulutulokkaat eivät aloita opintietään samalta viivalta. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on olennainen keino parantaa tilannetta. Varhaiskasvatuksessa ja koulupolulla tarvitaan myös riittävät tukiresurssit varmistamaan, että jokainen lapsi pysyy kelkassa.”
”Liian moni nuori putoaa nyt opintieltä. Peruskoulussa pienet luokkakoot ja kouluavustajat ovat tärkeitä. Toisen asteen pitäisi olla maksuton. Olen erittäin huolissani lähiopetuksen ja opinto-ohjauksen tilasta ammatillisessa koulutuksessa – liian monet nuoret jäävät nyt vaille ohjausta”, toteaa Haavisto ja jatkaa: ”Tulevaisuudessa tarvitaan myös jatkuvaa oppimista. Kaikenikäisten ihmisten on pidettävä yllä taitojaan, jotta työelämässä voi antaa täyden panoksen. Koulutus ja sivistys parantavat myös elämän laatua.”
Suomi on ollut ylpeä pisa-tutkimuksen tuloksistaan, jotka vielä 200-luvun alussa kertoivat koulutuksen yhdenvertaisuudesta – siitä, että jokaisella perhetaustasta riippumatta oli samat mahdollisuudet oppia. Näin ei ole enää. Viimeisin pisa-tutkimus vuodelta 2015 osoitti, että perheen sosioekonominen asema on alkanut näkyä osaamisen tasossa. Hyvinvointi ja huono-osaisuus jakautuvat nyt aiempaa voimakkaammin eri kansanosille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tutkinut vuonna 1987 syntyneen ikäluokan hyvinvointia sikiökaudelta 25 vuoden ikään asti ja tutkimustuloksista käy ilmi, että huono-osaisuus kulkee perheissä sukupolvien yli. Perhetausta siis vaikuttaa lasten pärjäämiseen.
Kauhaniemen mielestä näin ei saisi olla. ”Yhteiskunnan jakautuminen menestyviin ja putoajiin on pysäytettävä. Varhaiskasvatus, peruskoulu, toisen asteen koulutus ja korkeakoulut muodostavat jatkumon, joka pitäisi olla jokaisen suomalaisten yhtäläisesti saavutettavissa, sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Yhdenvertaiset mahdollisuudet tarjoava koulutuspolku on avain eriarvoistumisen katkaisemiseen.”
* * * * * * *
Artikkelin kirjoittaja: Liisa Hyttinen.
Julkaistu Vihreä Kerava -lehdessä huhtikuussa 2019.
