Yhdeksän vuotta sitten seisoin koulun pihamaalla. Olin saattamassa esikoistani koulutielle. Äidin rinnassa tunne oli samaan aikaan riemukas ja jännittynyt. Hieman epävarmasti poika irrotti otteen kädestäni ja suuntasi haparoivin askelin kohti uutta ja ihmeellistä. Silmät kostuen katsoin hänen peräänsä.
Vuodet ovat vierineet. Suvivirsi soi ja tuo pellavapäästä nuoreksi mieheksi varttunut kulkee jälleen kohti jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt jo varmemmin askelin. Taas katson poikani menoa kyynelsilmin mutta samaan aikaan luottavaisella mielellä. Koti ja koulu ovat antaneet hyvät eväät, siivet kyllä kantavat. Sitä suomalainen peruskoulu tukiverkkoineen tarjoaa parhaimmillaan. Se kannattelee, tukee ja auttaa levittämään omat siipensä.
Mari Kauhaniemi
Koulutie ei kuitenkaan ole kaikille samanlainen. Kaikki eivät opi lentämään yhtä helposti ja onpa joukossa jokunen siipirikkoinenkin. Tehtävämme onkin huolehtia, että jokaisella on yhdenvertaiset mahdollisuudet lähteä lentoon ja pysyä parvessa mukana.
Lintuparven taidokkaan lentämisen salaisuus piilee parviälyssä. Linnut eivät törmäile toisiinsa, koska ne ottavat huomioon lentokumppaniensa liikkeet. Yhteistyö kannattaa, sillä parvi tuo suojaa ja säästää voimia. Lintujen parviälystä meidänkin kannattaa ottaa mallia.
Toivotan jokaiselle koulunsa päättävälle nuorelle suotuisia tuulia siipien alle ja valoisaa matkaa kohti taivaanrantaa!
Mari Kauhaniemi
peruskoulunsa päättävän nuoren äiti
Keravan kaupunginvaltuuston 2. vpj,
kuntavaaliehdokas (vihr.)
Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 3.6.21
