Keravan metropolilausunnosta tuli tiukka vääntö – vihreiden ehdotus voitti
Tarvittiin kaksi kaupunginhallituksen kokousta ja siinä välissä valtuustoryhmien väliset neuvottelut ennen kuin Kerava sai lausuntonsa metropolihallintolaista. Neuvotteluissa ei sopua löytynyt ja niin kaupunginhallitus ylimääräisessä kokouksessaan 9.2.2015 joutui äänestämään.
Hallituksen enemmistö (demarit, vasemmistoliitto ja vihreät) oli vihreiden esittämän sovittelevan lausunnon kannalla. Sekin on kriittinen, mutta mahdollistava. Kaupunginjohtajan esittämän tyrmäävän lausunnon kannalla olivat vähemmistöksi jääneen kokoomuksen ja perussuomalaisten edustajat.
Kiista kiteytyi lausunnon ensimmäiseen kappaleeseen. Muilta osin oltiin sen sisällöstä yhtä mieltä.
Lausunnon käsittelyyn liittyneet menettelytavat ja tunteiden purkaukset yllättivät monet voimakkuudellaan.
Seuraavassa Keravan lausunto kokonaisuudessaan.
Keravan kaupungin mielestä ehdotettua mallia tulee vielä kehittää. Ehdotetussa muodossaan metropolihallinnolle osoitetut tavoitteet eivät toteudu. Täsmennystä edellyttävät erityisesti metropolihallinnon jäsenkuntien maksuosuuksiin liittyvä perussopimuksesta päättäminen sekä joukkoliikenteen kustannuksiin liittyvä valtionavustuksen määräytyminen.
Toteutuessaan metropolihallinnon tulee varmistaa alueen kilpailukyky, liikennehankkeet ja uusien työpaikka-alueiden syntyminen. Lisäksi tulee pitää huoli maankäytön, asumisen, liikenteen ja ympäristön hyvästä suunnittelusta ja toteutuksesta.
Mielestämme vaalijärjestelmä tulee toteuttaa niin, että se turvaa kaikille metropolihallinnon jäsenkunnille riittävän alueellisen edustavuuden. Kustakin kunnasta on valittava vähintään yksi metropolivaltuutettu ja metropolivaltuuston paikkajaon on vastattava poliittisten ryhmien metropolivaaleissa saamia äänimääriä.
1. Metropolihallintolakiin liittyvät kysymykset
Metropolihallinnon rahoitus
Metropolihallinnon kustannuksista suurin osa aiheutuu joukkoliikenteen ja siihen liittyvän infran rakentamisesta ja järjestämisestä. Panostukset eivät kohdistu tasaisesti koko metropolihallintoalueelle. Panostuksista hyötyvien kuntien maksuosuuden tulisi olla korkeampi kuin niiden kuntien, jotka eivät uusista infrahankkeista ja joukkoliikenteestä välittömästi hyödy. Epäsuhta syntyy erityisesti tilanteessa, jossa muuhun sopimukseen ei päästä ja kustannukset jaetaan asukasluvun suhteessa. Vaarana on myös, että valtio edelleen supistaa osallistumistaan infrahankkeisiin.
On epätodennäköistä, että hyödyn jakautumiseen perustuvasta oikeudenmukaisesta rahoituksesta päästäisiin sopimukseen, koska hyötyvillä kunnilla on kannustin olla hyväksymättä sopimusta. Tällöin lakiesityksen mukaan kustannukset jaetaan asukasluvun suhteessa, mikä voi johtaa kohtuuttomaan tilanteeseen kustannusten jo muutoinkin metropolihallinnon vuoksi noustessa. Tämä tulee ehdottomasti muuttaa siten, että rahoitusmalli noudattaa palveluiden käytön mukaista aiheuttamisperiaatetta.
Omistajaohjaus ja päätäntävalta
Metropolihallinto on kuntayhtymä, johon kunnilla ei ole minkäänlaista ohjausmahdollisuutta. Metropolivaltuustossa voi olla jäsenkunnasta vähimmillään yksi luottamushenkilö, joka sekään ei edusta kuntaansa. Tämä on toiminnallisen kuntakonsernin johtamisen näkökulmasta kestämätön ratkaisu – erityisesti kun metropolihallinnon ja sen päätösten kustannukset lankeavat kunnan kontolle.
Päällekkäisiä tehtäviä ja lisää julkisin varoin toimivia valitusviranomaisia
Kuntaorganisaation ulkopuolella jo hoidettavien tehtävien uudelleenorganisoimista toimintojen tehostamiseksi voidaan sinänsä pitää tarkoituksenmukaisena. Metropolihallinnon mahdollisesta perustamisesta ei kuitenkaan seuraa päällekkäisten tehtävien purkamista – päällekkäiset tehtävät ja organisaatiotasot lisääntyvät.
Metropolihallinnolla luodaan jälleen yksi uusi verovaroin toimiva viranomainen, joka voi valittaa muiden verovaroin toimivien viranomaisten päätöksistä, ja jonka päätöksistä muut verovaroin toimivat viranomaiset voivat valittaa.
Jäsenkunnan näkökulmasta valittaminen on omistajaohjauksen välineiden puuttuessa ainoa tapa vaikuttaa päätösten sisältöön.
2 Maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseen liittyvät kysymykset
Kaavahierarkian ohittaminen luottamuksensuojan näkökulmasta
Esityksen mukaan metropolikaava syrjäyttää aikaisemmin laaditun oikeusvaikutuksellisen yleiskaavan, jos nämä kaavat ovat ristiriidassa.
Yleiskaava on kunnanvaltuuston hyväksymä käsitys kunnan kokonaisvaltaisesta kehittymisestä. Se on laadittu vuorovaikutteisesti kuntalaisten ja muun muassa valtion viranomaisten kanssa. Tämän syrjäyttäminen merkitsee vakavaa puuttumista kunnalliseen itsehallintoon. Kunnan toimintaedellytykset menetetään samalla kun yleiskaavapäätöksen pysyvyyteen liittyvä luottamuksensuoja katoaa.
Ihmisten tasavertaisen kohtelun kannalta lienee kestämätöntä, että samainen lainkohta mahdollistaa mitoittavan yleiskaavan syrjäyttämisen alueella, jonne yksittäisen maanomistajan kaikki rakennusoikeus on yleiskaavalla siirretty.
Taloudelliset ja toiminnalliset vaikutukset, vahingot, ovat kestämättömiä silloin, kun metropolikaava ja yleis- tai asemakaava ovat ristiriidassa. Esitetty metropolihallintomalli johtaa käytännössä kuntien kaavoitusratkaisujen alistamiseen metropolihallinnolle, jotta taloudellisilta ja toiminnallisilta riskeiltä voidaan käytännössä suojautua. Ehdotetussa mallissa kunta ei korvausvaatimuksen pelossa voi tehdä itsenäistä ratkaisua saamatta metropolihallinnolta ennakkoratkaisua siitä ovatko yleis- tai detaljikaavat ristiriidassa metropolikaavan kanssa.
Suunnittelutarveratkaisut ja subsidiariteettiperiaate
Suunnittelutarveratkaisut on tarkoituksenmukaista käsitellä kunnissa. Asemakaavoitus ja yleiskaavoitus olisivat edelleen kunnan vastuulla. Siten kunta on oikea taho arvioimaan, vaikeuttaako rakentaminen tulevaa kaavoitusta. Hallinnolliset päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä niiden kohdetta.
Rakentamiskielto metropolialueen kehittämisen esteenä
Metropolihallinto voi asettaa rakennuskiellon metropolikaavan laatimisen ja valitusten käsittelyn ajaksi. Rakennuskielto voi olla tosiasiallisesti voimassa yli 10 vuotta.
Kunnat eivät voisi tämän – pahimmillaan yli 10 vuoden ajanjakson aikana – toteuttaa edes lainvoimaisia asemakaavojaan. Näin ollen väline, jolla pyritään edistämään muun ohella alueen kansainvälistä kilpailukykyä ja asuntotuotantoa, estää pahimmillaan yli 10 vuoden ajaksi kaiken rakentamisen ja kehittämisen.
Metropolihallinnolle ei voi antaa oikeutta asettaa rakennuskieltoa.
Metropolikaavan toimeenpano-osa
Kuntien olisi rahoitettava yhdyskunta- ja palvelurakentaminen metropolihallinnon metropolikaavalla osoittamiin paikkoihin metropolihallinnon päättämässä aikataulussa. Metropolikaavan toimeenpano-osa voi siten velvoittaa kunnan investoimaan alueelle, jolle investointi ei kaavataloudellisesti ole järkevä ja joka ei tue kunnan omaa käsitystä tarkoituksenmukaisesta kehityskulusta.
Hyvää maapolitiikkaa olisi toteuttaa yhdyskuntarakentaminen kaavoituksella saadulla arvonnousulla. Tämän periaatteen noudattaminen metropolialueella käy vaikeaksi siinäkin tapauksessa, että metropolihallinnolla olisi tähän tahtotila. Metropolihallinnolla ei ole välineitä maapolitiikan ja kaavoituksen yhteensovittamiseen.
3. Yhteenveto
Kuntien ja valtion välinen vapaaehtoinen, verkostomainen yhteistyö johtaa metropolihallinnolla tavoiteltuihin tuloksiin metropolihallintoa nopeammin ja tehokkaammin toteuttaen samalla demokratian ja hyvän hallinnon vaatimukset.
Kuntien taloudenhoidon näkökulmasta on välttämätöntä, että kunnat voivat vaikuttaa päätöksiin, joista niille lankeaa kustannuksia ja jotka ovat keskeisimpiä kuntien kehityksen kannalta.
