Eurovaalien varsinaiseen äänestyspäivään on viikko ja ennakkoäänestys on parhaillaan käynnissä. Ensimmäisten ennakkoäänestyspäivien jälkeen ehkä hieman yllättäen äänestysaktiivisuus on edellisvaaleihin nähden selvästi korkeampaa.
Jos tahti jatkuu, saattaa jopa puolet äänioikeutetuista käydä uurnilla, mikä olisi hieno tulos eurovaaleissa. Ketkä sitten ovat saaneet ja saavat kannattajansa liikkeelle, on se kysymys, johon jännityksellä odotetaan vastausta.
Venkoileva Soini
Suurista puolueista kokoomuk-sen arvioidaan säilyttävän neljä paikkaansa, vaikka puolueen pitkään jatkunut kannatuksen nousu näyttäisikin pysähtyneen. Keskusta ja sosialidemokraatit tuskailevat kannatuksensa kanssa: kummankin enteillään päätyvän enintään kolmeen euroedustajaan. Poissuljettua ei ole sekään, että ne joutuisivat molemmat tyytymään kahteen paikkaan.Vihreät uskovat lujasti saavansa kaksi edustajaa läpi, mikä gallupien perusteella ei liene mahdotonta, mutta edellyttää kannattajien saamista liikkeelle aikaisempaa innokkaammin.
Vasemmistoliitto ja ruotsalainen kansanpuolue taistelevat kynsin hampain ainokaisista paikoistaan. Vaikka gallupit eivät niitä näyttäisi lupaavankaan, puolueilla on ollut aina kyky saada kannattajansa liikkeelle.
Vaalien alla tehdyissä gallupeissa suurin huomio on kiinnittynyt perussuomalaisten nousuun. Puheenjohtajansa Timo Soinin johdolla puolue näyttäisi olevan vahvoilla saamaan ensimmäisen europarlamentaarikkonsa – tosin pätkäsellaisen, sillä Soini on kertonut haluavansa palata vuoden 2011 eduskuntavaalien myötä takaisin eduskuntaan.
Soinin venkoilun myötä kristillisdemokraattien mahdollisuudet saada oma edustajansa europarlamenttiin loppukaudeksi näyttävät hyviltä. Gallupien perusteella ei ole ehkä mahdotonta, etteikö kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten epäpyhä vaaliliitto voisi saada kaksikin paikkaa.
Moneenkohan kristillisdemokraattien äänestäjään vaikuttaa se, että omalla äänellä autetaan roomalaiskatolista uskoa tunnustava Soini läpi?
Julkkiksia ja kohuja
Kiusallista mutta totta, vaalien alla julkisuudessa näkyvät enemmän julkkisehdokkaat ja kohu-uutiset kuin puolueiden linjaukset omista tavoitteistaan ja näkemyksistään Euroopan unionin suunnasta.Sosialidemokraattien ehkä hieman väritön ehdokaslista on jäänyt ortodoksipappi Mitro Revon papinkaavun liepeiden varjoon. Repo saanee kirkkonsa tylyn linjan vuoksi myötätuntoääniä, mutta moniko demarien peruskannattajista jättää hänen ehdokkuutensa vuoksi kokonaan äänestämättä?
Keskustan epätoivoisten rakastajien sarja on jatkunut kohulla ”Kanki-Kaikkosen” ympärillä, mikä voi hyvin saada puolueen konservatiivisimmat kannattajat jättämään koko äänestämisen väliin. Ja taas demarit voivat saada myötätuntoääniä: nuori rouvahan tässä on joutunut kaltoin kohdelluksi.
Vaalienaluksen ehkä hupaisin debatti on käyty kokoomuksen euroedustajan Eija-Riitta Korholan ja demarien väistyvän mepin Riitta Myllerin kesken. Korhola on mainonnassaan väittänyt olevansa vaikutusvaltaisin meppi, mistä hänen valiokuntatoverinsa Myller on tuohtunut. Myllerin mukaan Korholan on todellisuudessa ollut vaikea saada esityksilleen tukea, koska hän on yksisilmäisesti aina teollisuuden lobbareiden asialla.
Korhola on tällä kertaa hoitanut vaalirahoituksensa ilmoittamista edelliskertaa tyylikkäämmin. Hän on jo nyt ehtinyt tehdä asianmukaisen ennakkoilmoituksen oikeusministeriöön, kun viisi vuotta sitten erittelyä ei meinannut millään irrota. Huhut ydinvoimateollisuuden tuntuvasta tuesta hän on näissä vaaleissa kumonnut.
Oikeusturva horjuu
Suomalaisen politiikan kummallisuuksiin kuuluu se, että ehdokaslistoille mahtuu maailmankatsomuksia laidasta laitaan.Mikä on äänestäjän oikeusturva, kun hän äänestämällä humaaneja ihmisoikeuksia ja määrätietoista ilmastonmuutoksen torjuntaa kannattavaa kokoomuksen Sirpa Pietikäistä, voikin samalla tulla auttaneeksi Euroopan parlamenttiin ilmaston muutoksen kielteiset vaikutukset tyystin kieltävän ex-rallikuski Ari Vatasen tai perussuomalaisiakin äänenpainoja ankarampia maahanmuuttajavastaisia mielipiteitä esittävän ja suorastaan törkeän TV-mainoksen tehneen lapualaisen yrittäjän Kai Pöntisen?
Tai jos haluaa edistää seksuaalivähemmistöjen asemaa äänestämällä keskustan Johanna Korhosta ja tuleekin auttaneeksi edelleen europarlamenttiin Hannu Takkulan, jota arvokonservatiivisempaa edustajaa Suomesta ei ole tainnut koskaan olla?
Suomessa erityisesti suuret puolueet ovat perinteisesti halunneet tarjota erilaisia ehdokasvaihtoehtoja eri äänestäjäryhmille. On ollut eläkeläisten asioihin keskittyviä, elinkeinoelämän tai ammattiyhdistysliikkeen ehdokkaita, nuoriso- ja opiskelijateemoilla nuoria ehdokkaita, maahanmuuttajateemaisia ja ympäristöteemaisia ehdokkaita.
Enimmäkseen ehdokkaat ovat kuitenkin olleet tunnistettavissa saman puolueen aatemaailman kannattajiksi. Nyt on vaikeampaa.
Kokoomus kertoo vaaliohjelmassaan puolueen olevan mukana ilmastonmuutoksen torjunnassa. Miten Vatanen mahtuu listalle? Onko Pöntinen listalla vain keräämässä rasistien ääniä, jotka uhkaavat mennä Soinin joukoille? Kumpi on väärällä listalla, Korhonen vai Takkula?
Henkilöistä asioihin
Johannamannisten, joonapuhakoiden, isämitrojen, janisievisten ja kikeelomaiden sekä rasististen mielipiteiden esittäjien esilläolo eurovaaleissa johtuu vaalijärjestelmämme.Valtakunnalliset henkilöpainotteiset vaalit houkuttelevat puolueita ottamaan listoilleen ennestään jostakin muusta kuin politiikasta tuttuja suosittuja henkilöitä keräämään listalle huomiota ja ääniä – totta kai toivoen, että julkkis ei sitten kuitenkaan saisi tarpeeksi ääniä läpimenoon.
Henkilökeskeinen vaalikampanjointi on myös uskomattoman kallista, minkä vuoksi on oltava ennestään tunnettu valtakunnallisesti ja kyettävä keräämään rahoitus näkyvään valtakunnalliseen kampanjaan, jotta ehdokas on uskottava.
Pitäisiköhän eurovaaleissa harkita pitkiin listoihin siirtymistä?
Puolueet joutuisivat nimeämään ehdokkaat siihen järjestykseen, josta ehdokkaat sitten puolueiden äänimäärien suhteessa menisivät läpi. Näin ollen äänestäjä ei tosiasiassa äänestäisikään ehdokkaiden vaan vaalilistojen välillä.
Loppuisi tai ainakin radikaalisti vähenisi julkkisten ympärillä käyty vaalienalushyörinä, ja päästäisiin keskustelemaan puolueiden määrittämästä asialistasta, ilmastonmuutoksen torjunnasta, talouskriisin vaikutuksista, sosiaalisesta Euroopasta, turvallisuusratkaisuista, suoran demokratian edistämisestä tai muista vaaleissa oikeasti keskeisistä kysymyksistä.
Kampanjointikulutkin romahtaisivat.
Ari Heikkinen
Kirjoittaja on oikeusministeri Tuija Braxin (vihr.) erityisavustaja (opintovapaalla).
Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 31.5.2009
