Puolitoista vuotta jatkunut kohu vaali- ja puoluerahoituksesta saattaa vähin erin laantua, kun viimeisetkin ulkopuolisia tukiaan piilotelleet puolueet kuluneella viikolla avasivat tukitilinsä.
Asiaa joudutti jupakan uusin käänne: kokoomus, keskusta ja SDP ovat saaneet valtion kokonaan tai osittain omistamilta yhtiöiltä yhteensä yli 200 000 euron tuet vaalien alla 2007. Kokoomus on saanut osin valtio-omisteiselta Sammolta uskomattomat 125 000 euroa vuosina 2006-2008. Vasemmistoliiton ja SDP:n suurin yksittäinen tukija on kuitenkin ollut Tradeka, mutta molemmat ovat saaneet tuntuvasti rahoitusta myös ammattiyhdistysliikkeeltä.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli muutama päivä sitten huolissaan Suomen kansainvälisestä maineesta todeten, että vaalirahoituskeskustelu on notkauttanut Suomen mainetta läpinäkyvän politiikan ja niukan korruption maana.
Tosi on. Mainetta nakertavat vaali- ja puoluerahoituksen salailu sekä hämärältä vaikuttavan poliittisen rahoituksen paljastumisen yhteydessä heränneet korruptioepäilyt. Jos puolueiden saamalla rahoituksella ei yritetä ostaa sopivia poliittisia päätöksiä eikä niitä lahjoittajille luvata, mitä rahalla sitten saa?
Erilaisia kysymyksiä kohun kuluessa on jäänyt edelleen ilmaan esimerkiksi liittyen Kuntien eläkevakuutuksen kesäkuussa eronneen toimitusjohtajan tekemisiin tai nyt jo konkurssiin menneen Nova Groupin valtaviin vaalitukiin.
Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi esitti blogissaan kysymyksen, pitäisikö yritysten ja ammattiyhdistysliikkeen tuki puolueille kieltää kokonaan. Laturin mukaan esimerkiksi kokoomuksen vaalivuonna 2007 saamat tuet yrityksiltä olivat 4,5 miljoonan euron vuotuiseen puoluetukeen verrattuna loppujen lopuksi varsin pieniä, yhteensä noin 150 000 euroa eli vain noin kolmen prosentin luokkaa.
Keskustan suoraan yrityksiltä ja Kehittyvien maakuntien Suomelta edellisiin eduskuntavaaleihin saama rahoitus oli kesäkuussa kerrotun mukaan yli puoli miljoonaa euroa. Sosialidemokraattien ammattiyhdistysliikkeeltä ja Tradekalta saamat vaalituet olivat kuluneella viikolla kerrotun mukaan suuruusluokaltaan samaa tasoa kuin keskustalla.
Vaikka rahalle on taatusti ollut käyttöä, se on saanut myös paljon tuhoa aikaan pilaamalla puolueiden ja koko poliittisen toiminnan uskottavuutta. Laturi kysyykin aiheellisesti, kannattiko tämäntasoista rahoitusta piilotella niin pitkään. Jupakka on nyt jatkunut puolitoista vuotta.
Ei ole helppoa
Oikeusministeriön asettaman hallintoneuvos Lauri Tarastin johtaman toimikunnan tehtävä on syyskuun loppuun mennessä valmistella ehdotus puolueiden ja vaaliehdokkaiden rahoitusta ja sen valvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.Tehtävä ei ole helppo, minkä vuoksi voi jännityksellä odottaa, valmistuuko mietintö aikataulun mukaisesti ja kuinka yksimielinen siitä tulee. Kesän mittaan toimikunnan työ on saanut paljon uutta pontta avoimuuden pelisääntöjen täsmentämiseksi ja rajoitusten asettamiseksi.
Puolueet ovat nyt julkistamalla rahoituslähteensä omaksuneet uuden avoimuuden kulttuurin, josta ei ole enää takaisinpaluuta. Valtionyhtiöiden puolueille jakama tuki johtaa ilman muuta uusiin pelisääntöihin.
Toimikunnan työn ennalta vaikeimpiin kysymyksiin kuului, mille tasolle asettuvat mahdolliset puolueiden tukemiselle asetettavat rajoitukset.
Menneellä viikolla keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen esitti, että puolueiden olisi ilmoitettava yli 2 000 euron tuet ja että maksimituki kultakin taholta olisi 15 000 euroa vuodessa. Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi puolestaan on ehdottanut tiukempia rajoja: ilmoitusvelvollisuus yli tuhannen euron lahjoituksista ja maksimituki 5 000 euroa vuodessa.
Nähtäväksi jää, onko SDP:llä ja kokoomuksella valmiutta näin tiukkoihin rajoihin, sillä ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajajärjestöjen tuet näille puolueille rajoitusten myötä romahtaisivat.
Tukea verovaroin
Toisaalta Laturin esittämä kysymys puolueiden tukemisen kieltämisestä yrityksiltä ja ammattiyhdistysliikkeeltä on varteenotettava.Ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen rahoitus tulee jäsenmaksuista, jotka ovat verovähennyskelpoisia. Käytännössä siis puolueita on tuettu työmarkkinaosapuolten kautta meidän kaikkien yhteisillä verovaroillamme. Vastaavasti yritysten tukia on julkisuudessa esitettyjen epäilyjen mukaan voitu maksaa koulutus- tms. -seminaarikuluina, jolloin nekin ovat voineet olla verovähennyskelpoisia.
Voisi olla paikallaan rajata ammattiyhdistysten, työnantajajärjestöjen ja yritysten oikeudet osallistua vain yksittäisten ehdokkaiden vaalirahoitukseen – uusien tiukennettujen julkisuussäännösten mukaisesti tietenkin.
Puolueiden rahoitusmenetys olisi ainakin osittain mahdollista korvata muutaman prosentin puoluetuen korotuksella. Puoluetuki on pieni hinta luotettavasta läpinäkyvästä kansanvaltaisesta järjestelmästä.
Kysymys valtionyhtiöiden ja valtion osakkuusyhtiöiden roolista vaalirahoituksessa lienee lopulta varsin yksinkertainen, sillä valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies on jo ehtinyt vakuuttaa uuden linjauksen olevan olemassa.
Valtionyhtiöt eivät jatkossa rahoita puolueita tai ehdokkaiden kampanjoita. Osakkuusyhtiöissä valtio tuo kantansa tiettäväksi, minkä uskotaan jatkossa johtavan vaali- ja puoluerahoittamisesta pidättäytymiseen. Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh on ilmoittanut, että yhtiö ei enää rahoita puolueita.
Listavaaliin?
Tarastin toimikunta saattaa saada pohdittavakseen vielä aivan uusia asioita työnsä loppumetreillä. Toimikunnan jäsen, keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen on nostanut esiin vaalien yhdistämisen yhtenä keinona pienentää vaaleista koituvia kustannuksia. Toinen uusi vaalirahoituskeskustelun avaus tuli sekin keskustan suunnalta, kun ministeri Sirkka-Liisa Anttila esitti selvitettäväksi ns. listavaalin käyttöönottamista Suomessa.Anttila aivan oikein arvioi, että listavaali vähentäisi kampanjakustannuksia erityisesti yksittäisten ehdokkaiden osalta. Listavaalissa puolueet asettavat ehdokkaat listoille tiettyyn järjestykseen esimerkiksi jäsenäänestyksen perusteella ja kansalaiset äänestävät haluamaansa listaa, jolta valitaan edustajat puolueiden äänimäärien suhteessa.
Kannattaisikohan kokeilla viimeistään seuraavissa eurovaaleissa?
Ari Heikkinen
Kirjoittaja on oikeusministerin erityisavustaja (opintovapaalla).
Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 16.8.2009
