Tälläkin palstalla ovat seksuaali- ja muidenkin vähemmistöjen oikeudet ja taannoiseen Pride- kulkueeseen kohdistunut isku herättäneet vilkasta keskustelua tai ainakin kiivaita kannanottoja. Todellisesta keskustelustahan ei voi puhua, kun kirjoituksissa on näkynyt etupäässä enemmistöön itsensä lukevien ääni.

Mutta mihin enemmistöön? ”Köyhät kyykkyyn”- puolueen kannattajatkin muodostavat vain reilun viidenneksen kansasta, ja puolueen sisälläkin on erilaisia mielipideryhmittymiä. Ko. puolueesta löytyy joka tapauksessa kansanedustaja, joka ihmettelee Pride- kulkueeseen kohdistuneen iskun synnyttämää kohua. Ihmettelyllään hän antaa ikään kuin oikeuden tehdä vastaavan iskun vaikka puoleen vappujuhlassa. Onneksi puolueesta löytyy – vieläpä korkealta tasolta – todellista suvaitsevuuttakin, sillä suvaitsevuudestahan tässä on kysymys eli siitä, hyväksytäänkö erilaisuus ja suodaan peruslain takaamat
ihmisoikeudet kaikille.

Suuren satukirjan sanomasta – joka ymmärtääkseni korostaa suvaitsevuutta – poliittisen oppinsa hakevan puolueen kannattajat muodostavat vielä pienemmän vähemmistön; heitä on arvioni mukaan vain puolet homojen ja lesbojen määrästä. Heidänkin äänensä on kuulunut ja näkynyt keskustelussa kuitenkin paljon voimakkaammin kuin mitä heidän
poliittinen painoarvonsa edellyttäisi.

M. Ranta kysyy kirjoituksessaan (4.8.), miksi homot alleviivaavat seksuaalista suuntautumistaan? Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi toiset marssivat vappuna punalipun tai ruiskukan varjossa. Marsseillaan homot hakevat ja puolustavat oikeuksiaan, kuten vappumarssijatkin, joista toki homojakin löytyy. Erona vappumarssijoihin on kuitenkin se, että homot ovat vielä monella tapaa syrjitty joukko vappumarssijoihin
verrattuna. Tunnetuin viimeaikainen esimerkki on Lapin Kansan päätoimittajan valinta. Kun homot eivät vaadi, että meidän muidenkin pitäisi muuttua homoiksi, suotakoon heillekin elämisen vapaus ja demokratian takaamat ihmisoikeudet.

2000:ssa vuodessa taivas on muuttunut maailmankaikkeudeksi, eikä aurinko enää kierrä maapalloa vaan päinvastoin. Toivottavasti ihmisten ajatusmaailma siirtyy tässäkin asiassa jo 2000- luvulle.

Pertti Aalto

Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 6.8.2010