Sinivihreä hallitus on loistavassa iskussa, mistä osoituksena se sai ensi vuoden budjettiesityksensä valmiiksi ennätysajassa tuoreen pääministerin Mari Kiviniemen johdolla. Ensi kevään eduskuntavaaleihin valmistautuminen näkyy budjetissa ja sen ympärillä käytävässä keskustelussa niin kuin pitääkin. Hallituspuolueiden kyky hoitaa taloutta ja valmistaa maata tuleviin haasteisiin vaikuttavat syystäkin mielikuviin puolueista ja sitä mukaa niiden kannatukseen.
Taloudessa aivan viime viikkoina ja kuukausina tapahtunut käänne nousuun helpotti budjettisovun löytämistä, sillä vaikka velkaantumisen arvioidaankin jatkuvan ensi vuonna, alijäämä näyttäisi selvästi pienenevän tästä vuodesta verotulojen kasvun myötä. Myös työttömyyden arvioidaan ensi vuonna laskevan – käänne parempaan suuntaan näyttäisi tapahtuneen jo kuluneen kesän aikana. Silti kyyti on kylmää, kun elvytystoimia lievästi purkava ja menokuria kiristävä budjetti on laadittu yli kahdeksan miljardin euron verran miinukselle. Tasapainotettavaa jää vielä seuraavalle hallitukselle huikaisevan paljon, vaikka verotulojen kasvuun luotettaisiinkin.
Budjettisopua helpotti se, että budjettitasapainon lisäksi monet suuret yhteiskunnalliset haasteet lykättiin vaalien jälkeiseen aikaan. Kuntien rakennemuutos jatkuu väistämättä, väestön ikärakenne muuttuu epäedullisemmaksi, työurien pidentämistarpeen vuoksi jatkuva keskustelu eläkeiän nostamisesta ei tyrehdy eikä julkisen talouden tasapainottaminen seuraavalla vaalikaudella onnistu ilman tiukkaa menokuria ja verojen korotuksia – ei ehkä ilman tuskallisia erilaisten etuuksien leikkauksiakaan.
Vaikka suhdannetilanteen vuoksi voikin hyvin olla perusteltua jättää kipeiden ratkaisujen tekeminen seuraavalle hallitukselle, vaalikentillä käytävässä keskustelussa nämä teemat ahdistavat kaikkia, ei vähiten hallituspuolueiden ehdokkaita.
Uudistus jatkuu
Hallitus jatkaa vihreää verouudistusta, jolla verotuksen painopistettä siirretään edelleen työn verottamisesta kuluttamisen verottamiseen. Istuvan hallituksen aikaansaannokset tässä ovat tuntuvia, sillä kokonaisuudessaan verotuksen painopistettä on kuluvalla vaalikaudella siirretty työn verotuksesta ympäristö- ja terveysvaikutteisiin kulutus-, energia- ja valmisteveroihin noin kaksi miljardia euroa.Nyt hallitus vihdoin kertoo energiaverotuksen muuttuvan polttoaineiden osalta ympäristöohjaavaksi eli jatkossa verotus perustuu energiasisältöön ja hiilidioksidipäästöihin. Kaikki tämän kertaluokan muutokset ovat vaikeita, koska ne muuttavat energialaskun maksurasitusta. Osalla kansalaisista kustannukset nousevat, joidenkin sähkölasku pysyy ennallaan ja jopa laskee. Aitoon vaalibudjettiin saadaan harvoin näin suuria muutoksia sopimaan.
Aivan johdonmukainen hallitus ei ole, kun turpeen verokohtelu poikkeaa esityksessä räikeästi muista ilmastonmuutoksen kannalta vahingollisten polttoaineiden verotuksesta. Energia-asioista vastaava ministeri Mauri Pekkarinen onnistui vieläpä lieventämään turpeen verokohteluesitystä budjettiriihessä, mitä voi pitää häneltä loistavana yksilösuorituksena ottaen huomioon kansalliset tavoitteemme hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Ja kertakaikkiaan ala-arvoinen suoritus kaikilta muilta: hallitus viittaa näin kintaalla niin kansainvälisille sopimuksille kuin meidän omille kansallisille tavoitteillemme. Kerrassaan vastuuton ratkaisu.
Vastuuton se oli myös siinä mielessä, että se antaa valheellisen lupauksen tulevien aikojen kehityksestä. Turpeen verotus nousee väistämättä seuraavan hallituksen aikana reilusti, edellyttäen toki, että keskusta ei istu hallituksessa ainakaan pääministerin ja energiaministerin palleilla. Tämä kannattaa ottaa tosissaan kaikissa energiayhtiöissä.
Maakaasun verotuksen raju nousu keskusteluttaa erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa maakaasua on paljon käytetty kaukolämmön lähteenä. Veronkorotus nostaa väistämättä ennestään kallista asumisen hintaa, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että ei energiasisältöön ja hiilidioksidipäästöihin perustuva ympäristöohjaus ole voinut tulla kenellekään suurena yllätyksenä.
Kaikilla kunnilla, aina suuri Helsinki mukaan lukien, olisi ollut mahdollisuus valmistautua muutokseen jo vuosikymmenten ajan, onhan se ollut näköpiirissä. Olisi pitänyt rohkeasti luottaa uusiutuvaan energiaan jo aikaisemmin. Tekisi mieli sanoa, että mitäs me vihreät sanoimme.
Hyvää monille
Aidon vaalibudjetin tunnistaa siitä, että kunkin hallituspuolueen peruskannattajakunnalle luvataan jotakin hyvää. Jyrki Kataisen tämän vaalikauden viimeinen esitys antaa monelle paljon, muttei sentään kaikille.Erinomainen vaalitäky on takuueläke, jolla nostetaan erityisesti pienituloisten naisten eläketuloa. Toinen vallan mainio on useiden perhe-etuuksien sitominen kuluttajahintaindeksiin: jatkossa vähimmäismääräiset kuntoutusrahat sekä sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempain-raha sekä erityishoitorahat, lapsilisät, kotihoidontuki ja yksityisen hoidon tuki nousevat hintojen nousun mukana.
Opintotuen puuttuminen listasta loistaa poissaolollaan, sen sijaan työurien pidennystä aloitellaan opintoihin ja opiskelijoihin kohdistettavalla toimenpideohjelmalla. Kunnallisveron perusvähennyksen indeksitarkistus on periaatteelliselta kannalta tärkeä päätös, vaikka rahallisesti tarkistus onkin olematon.
Ennakkoon kohutut Pohjanmaan radan ja Itämeren suojeluun tarvittavat rahat löytyivät budjettiin ilman suurempaa vääntöä. Hyvä niin, sillä molemmilla kohteilla on julkisuudessa ollut valtaisa tuki. Valtiovarainministeri Jyrki Kataiselta oli oiva veto jättää juuri näiden osalta rahoituksen lopulliset päätökset budjettiriiheen, sillä tällä tavoin myönteiset päätökset eivät jääneet keneltäkään huomaamatta.
Opposition ensikommentit budjetista ovat yllättäen jääneet ponnettomiksi. Päähuomio on kohdistunut työllistämismäärärahoihin, jotka hieman laskevat tästä vuodesta työllisyyden alenemisen myötä. On selvää, että SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen huoli nuorisotyöttömyyden taltuttamisesta on aiheellinen. Samalla se on kuitenkin hieman omituinen pääoppositiopuolueen keskeiseksi kritiikiksi koko budjettiesitystä kohtaan, sillä nuorisotyöttömyys on jo lähtenyt laskemaan.
Hallitus taisi onnistua vaalibudjetissaan.
Ari Heikkinen
Kirjoittaja toimi Vihreän liiton puoluesihteerinä vuosina 1997-2007.
Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 22.8.2010.
