Haluan tässä kirjoituksessa perustella, miksi en enää kannata yläkoulun painotetun opetuksen luokkia ja miksi kuitenkin kannatan alakoulun painotettua opetusta, musiikkiluokkia.

Itse kuulun siihen vuosikertaan, jolle painotettu opetus ei ollut mahdollista. Lapsuuteni kotikaupungissa Jyväskylässä musiikkiluokat aloitettiin kokeiluna vuotta vanhemmalla ikäluokalla ja vakituisesti vuotta nuoremmilla, joten väliinputoajana rämmin läpi samat lyseot ja peruskouluiksi muuttuneet keskikoulut kuin ikätoverini. Kun isäni kuitenkin toimi musiikkiluokan opettajana vuosikymmenet, sain melko hyvän kuvan siitä, mikä mahtava voima musiikilla on.

Sittemmin Keravalle muutettuani olin kaupunginvaltuutettuna mukana poliittisessa päätöksenteossa niinä vuosina, joina yläkoulujen painotettu opetus kasvoi niin oppilasmäärältään kuin painotettujen aineiden tarjonnan osalta. Nuorempi poikammekin oli alakoulun luokat käynyt musiikkiluokalla, joten painotetun opetuksen luokkien määrän kasvu tuntui minusta aivan mainiolta ajatukselta.

Yläkoulun osalta kuitenkin painotetun opetuksen järjestäminen on monella tapaa kinkkisempi juttu kuin alakoulun. Ensimmäinen erotteleva tekijä on luokanopettajuus alakoulussa. Lapset tottuivat laulamaan ja musisoimaan joustavasti joka päivä ja usean oppitunnin aikana, kun yksi ja sama musiikkiin erikoistunut luokanopettaja opetti kaikki aineet. Musiikki oli osa koko koulunkäyntiä. Kun sitten tuli siirto yläkouluun ja aineopettajajärjestelmään, musiikkia opiskeltiin ja harrastettiin vain niille varatuilla tunneilla, painotettu opetus tarkoitti vain kahta musiikin tuntia enemmän kuin muilla luokilla kaiken muun opetuksen ollessa aivan samaa kuin muillekin luokille. Ero oli aivan valtava alakouluun verrattuna, ja useammastakin suunnasta kuulin ihmettelyä, että ”höh, tätäkö se musiikkiluokka nyt sitten yläasteella on”.

Toinen, ja paljon merkittävämpi ero ala- ja yläkoulun välillä liittyy oppilaiden kasvamiseen. Kaveripiirin merkitys oppimista selittävänä tekijänä vahvistuu juuri yläkoulun kolmena vuotena. Helsingin yliopiston Tutkimus metropolialueen nuorista (Osaaminen ja hyvinvointi yläkoulusta toiselle asteelle, Hotulainen ym., 2016) todensi noin 10 000 tutkitun oppilaan joukosta sen huomion, että vaikka pienempien lasten koulumenestystä voitiin selittää vanhempien koulutustaustalla, erityisesti äidin, luokan merkitys oppimiserojen selittäjänä kasvoi yläkoulun aikana. Heikoimmin menestyneillä, jotka olivat pääasiassa poikia, oli luonteenomaista koulun merkitystä väheksyvät asenteet.

Mainittakoon, että tämän laajan tutkimuksen Suositukset-luvussa todetaan aivan suoraan, että ”mikäli mahdollisuus oppiainekohtaisiin painotuksiin halutaan säilyttää, tulee harkita pysyvän oppiaineperustaisen luokkamuodostuksen korvaamista yksittäisiin oppiaineisiin rajoittuvalla, luokkarajat ylittävällä joustavalla ryhmittelyllä”. Syykin on selvä: oppimisen tuen käytännön järjestämisen helpottaminen.

Alkuperäisenä ajatuksena meillä keravalaispäättäjillä oli mahdollistaa samanmielisten oppilaiden opiskelu samoissa luokissa. Itse ajattelin, että lahjakkaat liikuntaluokkalaiset tai vaikkapa kuvataidepainotteisessa opetuksessa olevat oppilaat luovat innostavan oppimisyhteisön. En kiistä, etteikö painotetun opetuksen luokilla viihdyttäisi, mutta kuntapäättäjänä en voi ohittaa faktoja: tutkimuksissa todennettuja eriarvoistavia rakenteellisia ratkaisuja ei voi hyväksyä.

Apulaisprofessori Venla Bernelius toi käyttöön ainakin itselleni uuden termin ”koulujen sisäinen eriytyminen” (HS 18.2.2021) ja suositti, että ”painotettu opetus tulisi organisoida pikemminkin tuntimuotoisesti kuin luokkamuotoisesti”. Kasvatustieteiden apulaisprofessori Sonja Kosunen puolestaan nosti esiin kysymyksen painotusluokkien tavasta muokata oppilaan minäkäsitystä (HS 30.1.2021). Osaanko urheilla, kun en ole liikuntaluokalla, osaanko laulaa, kun en ole musiikkiluokalla, viihdynkö näyttämöllä, kun en ole ilmaisutaidon luokalla? Nuorten hyvinvoinnille parempi asia on taata, että jokaisella luokalla on monenlaisia oppilaita.

Lapsuudenkotini myönteisyys alakoulujen musiikkiluokkia kohtaan on säilynyt, jopa kasvanut. Kun aivotutkimuksen viimeisten löydösten kautta on saatu todennettua sitä hyvää, mikä voima musiikilla on, olisi syytä ottaa pohdintaan se, kuinka musiikkia saataisiin enenevässä määrin hyödynnettyä kaikissa alakoulun luokissa. Nykytiedon pohjalta olen muuttanut kantani yläkoulun painotetun opetuksen luokkiin. Kannatan samalla kuitenkin lämpimästi valinnaisten aineiden kautta tapahtuvaa painotettua opetusta. Yhdeltäkään yläkoululaiselta en siis ole pois ottamassa, mutta jokaiselle mahdollistamassa parempaa koulua.

Eero Forstén
Kaupunginvaltuutettu, Kerava (vihr.),
kaupunginhallituksen jäsen,
Sellonsoiton opettaja

Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaan mielipidepalstalla 22.3.2021